I palasi Suomeen eilen, jos muistan oikein. Luulen, että muistan, sillä jostain syystä tällaiset asiat tuppaavat jäämään muutenkin hyvään muistiini erittäin helposti. Olen kieltämättä vähän pettynyt. Hän lupasi, että minua tulee ikävä, mutta silti en ole saanut mitään yhteydenottoa siltä suunnalta. Eilenkin olisi tehnyt mieli koko illan kytätä puhelinta. Se ei onneksi ollut helppoa, sillä tavallisesti en ole millään tavalla puhelinriippuvainen ihminen. No, onneksi en kytännyt vaan ainoastaan satunnaisesti vilkaisin, sillä ei I minua muistanut. Nyyh ja pyyh. Enpä tosin minäkään häntä. Heh.

Tänään ilma näyttää niin kivalta, ettei saa vaipua epätoivoon. Nyt pitäisi lähteä ulos, hakea Mies töistä ja lähteä pienelle pääkaupunkiseutu -sight seeingille. Vaikka me täällä asummekin, ei tule paljoakaan tutuilta reiteiltä eksyttyä, ja tänään ajattelimme hypätä randomilla linja-autoihin ja miksei muihinkin kulkuvälineisiin, joissa emme yleensä istu. Vaikuttaa vähintäänkin kivalta. Tekisiköhän I minun kanssa tällaisia juttuja?