Ei voi kuin kiittää Hulluja Päiviä. En ole aiemmin osallistunut millään muulla tavoin kuin talkootyöläisenä kyseisiin tungospäiviin, mutta tänään ajauduin sinne opiskelijatoverini kanssa. Muutamat uudet vaatekappaleet ja kirjat piristivät odotetusti, ja olen pitkästä aikaa hyväntuulinen, vaikken Ihastusta tänään tavannutkaan.

Tunnen itseni välillä (tai oikeastaan aivan koko ajan) todella säälittäväksi, kun yritän palloilla paikoissa, joissa tiedän Mr. I:n kulloinkin liikuskelevan. Tänäänkin yritys oli kova, vaikkakin hieman epätoivoinen, mutta meni sitten sekin yritys aivan mönkään, kun Oikea Mies soitti ja pyysi kahville. Yritin jollain verukkeella luistaa yhteisestä kahvituokiosta, mutta en ole erityisen hyvä valehtelija tällaisissa asioissa ja noin yllättäviin pyyntöihin on vähintäänkin hankala keksiä järkevää kielteistä vastausta aivan yhtäkkiä, joten pakkohan se sitten oli suostua. Kahvittelu oli mukavaa, ja jälleen kerran löysin itseni ihmettelemästä, miten voi kertakaikkiaan olla mahdollista, että olen näin päästäni pyörällä toisen miehen vuoksi.

Linja-autossa matkalla kotiin yritin psyykata itseni unohtamaan. Etsin erilaisia perusteluita sille, miksi ei oikeasti ole muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa, ja niitä löytyikin runsaasti. Siitä huolimatta ajatus seksistä Mr. I:n kanssa on niin vastustamattoman houkutteleva ajatus, etten pysty lopettamaan yrittämistä (todella kovaa on yritys ollutkin, hehe). Siinä se sitten kai tulikin: ilmeisesti haluan Mr. I:lta nimenomaan seksiä. En kai mitään muuta. Nämä pohdinnat aiheuttivat lopulta sen, että unohdin jäädä linja-autosta pois oikealla pysäkillä ja kotiin oli hiukan tavallista pidempi kävelymatka.