En ajatellut, että näin voisi käydä, ainakaan nyt. Olen useita vuosia kestäneessä parisuhteessa aivan ihanan miehen kanssa. Olemme naimisissa, yhteiselo sujuu oikein hyvin, ja meillä on lähes poikkeuksetta kivaa yhdessä. Seksi oli oikein nautinnollista juuri hetki sitten, mutta silti olen kirjoittamassa nyt, vain hetkeä myöhemmin, blogini ensimmäistä merkintää.

Olen siis tutustunut reilu kuukausi sitten toiseen mieheen (tai poikaan), joka kerta kaikkiaan vie jalat alta. Hän on aivan valloittava persoona ja fyysisestikin lähentelee omien mieltymysteni mukaista täydellisyyttä. Ja ongelmanahan tässä on ainoastaan se, että olen varattu ja niin on hänkin.

Viime viikot olen suunnitellut ja laskelmoinut, miten voisin tavata häntä mahdollisimman paljon. Olen onkinut tietooni hänen menemisiään ja pyrin sattumalta osumaan paikalle. Jatkuvasti katselen ympärilleni koulussa ja kaupungilla siinä toivossa, että näen hänestä edes vilauksen. Pahinta oli nähdä hänet kävelemässä tyttöystävänsä kanssa käsi kädessä, mutta itsehän minä sitä juuri halusin.

Pahinta tässä on se, etten edes pyri pääsemään irti ihastuksestani. Tiedän, että asumme samalla paikkakunnalla tai edes samassa maassa vain noin neljä kuukautta, mutta elän toivossa, että se riittää ja saan koskea häneen edes kerran.

Ahdistukseni on käymässä aivan järjettömäksi, ja luonnollisesti en voi avautua asiasta yhtään kenellekään. Häpeän tuntemuksiani ja ajatuksiani, mutta samalla nautin tästä tilanteesta. Tässä syy, miksi aloitin tämän blogin kirjoittamisen. En tiedä, mitä näiden neljän kuukauden aikana tapahtuu enkä totta puhuen edes ole aivan varma, mitä haluan tapahtuvan.