Tampereella oli todella mukavaa, ja ehdin jo kuvitella, että kyllä tästä ihastuksesta selvitään. Oli mukava jutella, ja se pelkkä käveleminen ja puhuminen tuntui riittävän minulle oikein hyvin. Olin kiltti tyttö enkä ajatellut edes hetkellisesti mitään ”väärää”.

Ei kuitenkaan mitenkään voi olla mahdollista, että elämä kävisi liian helpoksi. Lupasin selvittää I:lle erään asian ja selvitinkin. Lähetin hänelle viestin, joka oli täysin neutraali ja todellakin sisälsi vain I:n haluaman informaation. Aloin saada tekstiviestejä, jotka eivät olleet lainkaan yksitulkintaisia enkä tiedä, mitä niistä pitäisi ajatella. Joko hän vain on ERITTÄIN kohtelias tai sitten hänellä(kin) on jotain taka-ajatuksia. Toisaalta en tiedä, onko viestien monitulkintaisuus vain pääni sisällä. Lisäksi I on pyytänyt minua viime päivinä sinne, tänne ja tuonne. Olen kieltäytynyt, koska toisaalta pelkään jotakin tapahtuvan ja toisaalta oman mielenterveyteni ja nykyisen parisuhteen kannalta on parempi pitää jokin raja siinä, miten usein häntä näen.

Olen siis hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa tällä hetkellä. Haluaisin viettää kaiken mahdollisen ajan hänen kanssaan, mutta se ei onneksi käytännössä ole mahdollista ja muutenkaan en ole aivan varma, haluanko sitä ihan oikeasti. Onnekseni I on kuitenkin lähdössä koko ensi viikoksi muille maille, joten en näe häntä tai ole muutenkaan minkäänlaisessa yhteydessä, todennäköisesti.