Olen tässä viikonlopun aikana miettinyt sitä, onko ihastuminen mahdollista, jollei itse ole jollakin tavalla vastaanottavaisessa tila(ntee)ssa. Tällä hetkellä siis saatan kyllä olla hyvinkin vastaanottavainen, mutta entä silloin alussa? En oikein saa otetta tästä asiasta, sillä muistaakseni meillä meni Mieheni kanssa erittäin hyvin juuri tuolloin pari kuukautta sitten, kun ihastus alkoi heräillä. Meillä tosin on aina mennyt varsin hyvin, joten hankala miettiä tätä asiaa näinkään. Toisaalta muistaisin, että erään tapahtumasarjan johdosta arvostukseni Miestä kohtaan oli juuri tuolloin hyvinkin korkealla. Onhan se siis toki edelleen (joo, saattaahan tämä kuulostaa hieman epäilyttävältä), mutta tuolloin oltiin jo aivan poikkeuksellisen ylhäällä. Oli asia sitten niin tai näin, tällä hetkellä en voi tunteilleni mitään, vaikka ehkä olisinkin ollut liian vastaanottavainen ihastuksen alkuaikoina. Onneksi teoilleen kuitenkin edelleen voi jotain - ja onneksi minulla on hyvä itsekuri.

Lisäksi olen yrittänyt viime päivinä analysoida sitä, mihin oikeastaan olen ihastunut. Mr. Ihastukseen vai ainoastaan ihastukseen tunteena? Tämäkin ajatus pysyy jollain tavalla tavoittamattomissa. Toisaalta I näyttää hyvältä, käyttäytyy hyvin, on erittäin hyvää seuraa ja meillä on monia yhteisiä kiinnostuksenkohteita, joita esimerkiksi minulla ja Miehellä ei ole. Toisaalta I on vasta niukasti 20 ikävuoden vanhemmalla puolella ja itse olen, en nyt voi sanoa reilusti vanhempi, mutta useita vuosia kuitenkin. Eihän välttämättä kymmenen vuoden ikäerokaan ole aina ratkaiseva, sitten vanhempana, mutta tässä tilanteessa vähemmätkin ikäerovuodet tuntuvat lähinnä naurettavalta. Olen siis ihastunut junnuun, joka kieltämättä kyllä vaikuttaa kaikin puolin fiksummalta ja vähemmän juniorilta kuin minä. Tai ehkä olen vain jotenkin sokaistunut.

Olen yrittänyt käydä hiljaisia keskusteluja itseni kanssa ja puhua itselleni järkeä. Se ei ole aina täysin onnistunut, sillä tälläkin hetkellä tuntuu olevan ikävä I:tä, joka ei ole koko viikkoon maisemissa. Sen verran olen kuitenkin itselleni luvannut, että en rupea etsimällä etsimään negatiivisia puolia Miehestä, kuten tällaisessa tilanteessa ihmisillä usein on tapana. En aio ärsyyntyä asioista, jotka eivät minua ennenkään ole ärsyttäneet, tai kiukutella asioista, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Jos näin tekisin, olen varma, että Ihastus voittaisi 100-0, sillä enhän minä voi vielä tietää hänestä juuri mitään, ainakaan negatiivista. Ihastuksen voittoa en kuitenkaan halua.