Ei minua nyt aivan olekaan unohdettu. I ehdotti, että menisimme nyt viikonloppuna paikkaan x. X siksi, että ehdotus oli sen verran erikoinen, poikkeuksellinen ja huvittava, että en paljastumisen pelossa uskalla sitä mainita. Pakko oli huijata, etten ole kaupungissa tänä viikonloppuna, koska apua, enhän minä nyt Miehelle voi sanoa meneväni niin kummalliseen paikkaan ja vielä I:n kanssa! Parempi huijata I:tä kevyesti kuin valehdella Miehelle. Niin, ehkä voisi tottakin puhua, mutta ei sekään nyt tässä tapauksessa ole vaihtoehto. Ihan kiinnostavaa silti ja lupasin, että ensi viikolla liikenee aikaa kyseiselle vierailulle, mutta en vain silti voi olla nauramatta. I ei voi olla täysin normaali - ei vain voi!

Olen ollut tänään todellinen ääshouli tuolle Miehelle. Tekisi mieli kertoa, mikä nyt vaivaa, ja miksi olen ollut viime aikoina näin ailahtelevainen, mutta tiedän, ettei siinä ole mitään järkeä. Hänen mielestään ihastuminen muihin ei ole mahdollista ellei ihastuja sitten ole täysi kakkapää. Minun ei pitäisi käyttäytyä miesten kanssa niin, että voisi tapahtua ihastuminen. Niin se sanoo...