On kai aika muistaa vanhaa toveria, blogia. En tiedä, miksi en ole nähnyt aiheelliseksi viime aikoina purkautua tänne, vaikka aihetta ehkä olisikin ollut. Olen ollut välillä niin sanotusti erittäin paskana, etten ole voinut muuta toivoa kuin sitä, että tämä kaikki on vain unta, josta lopulta herään, ja kaikki on kuin muutama kuukausi sitten.

Olen jatkanut valehtelua, jonka olen aloittanut jo kauan sitten. Olen yrittänyt viettää tunteja päivittäin I:n kanssa, ja ihmeen hyvin olen onnistunutkin. Muutamia päiviä olen ainoastaan joutunut jättämään väliin ihan vain siitä syystä, ettei mielikuvitus aina riitä. Tällä hetkellä tuntuu ainoastaan surulliselta, koska minun ja I:n välinen juttu on nyt niin lopuillaan. Huomenna näemme viimeisen kerran, minkä jälkeen vasta tammikuussa, jolloin vain muutaman päivän ajan. Sen jälkeen ei välttämättä ikinä.

Parastahan, ja ehkä huvittavintakin, tässä kaikessa on se, että olen onnistunut pillereistä huolimatta hankkiutumaan raskaaksi, enkä tiedä, kenelle.