Olen yrittänyt miettiä, onko tässä kuviossa nyt oikeasti mitään järkeä, mutta tämä kuulostaa nyt kaikkinensa niin sekavalta, etten pysty rakentamaan tästä minkäänlaista kokonaisuutta saati sitten purkamaan tätä asiaa millään tavalla. Aloitetaan nyt vaikkapa siitä, että olen ainoa suomalainen tässä koko neljän ihmisen kuviossa. Kolme meistä asuu Suomessa, I:n tyttöystävä tuhansien kilometrien päässä. Mieheni todennäköisesti joutuisi lähtemään Suomesta, jos eroaisimme, mikä olisi todella huono juttu hänelle. Ja tämä on siis yksi suurimmista syistä, miksi en ole alunperinkään halunnut edes miettiä eroa.

I ei haluaisi erota tyttöystävästään, koska ei tiedä vielä, missä maassa aikoo tulevat vuodet viettää. Ymmärrän sen kyllä täysin. Inhottavaa vain olla se kakkonen, mutta niinhän I:kin on minulle, joten ei pidä valittaa. Itsekin olen muuttamassa pois Suomesta tässä puolen vuoden sisällä, ja sekin mietityttää. Varsinaisestihan se on ollut kokonaan Miehen projekti, lupasin vain lähteä mukaan. Nyt koko projekti kuulostaa niin masentavalta ja luotaantyöntävältä kuin vain ikinä osaa. Ei minulla sinänsä ole mitään ulkomailla asumista vastaan, mutta mieluummin lähtisin sitten vaikka yksin.

I haluasi kuitenkin jatkaa opiskelujaan Suomessa tai jossain päin Pohjoismaita, mutta en tiedä, miten vakavasti voin ottaa tuollaiset suunnitelmat. Itsehän pidän I:stä aivan valtavasti. Niin paljon, että jopa ero Miehestä tuntuu päivä päivältä paremmalta ajatukselta. Tiedän, että I:kin pitää minusta, mutta epäilen kuitenkin jollain tasolla, että olen hänelle enemmänkin fuckbuddy ja korvike, kun oma tyttö on niin kaukana.

Lopuksi kai voin vain todeta, että näemmä en pysty ajattelemaan kuin itseäni ja sitäkin hyvin huterasti.